Iltapäivän aikaan alan rauhoittua. Jossain minussa huokaa pieni väsymys, mutta samalla tunnen rauhan, kohta se saapuu jos vain sallin. Näin siitä prinsessavihkooni kirjoitin;
Jonain päivänä vesi kirkastuu ja laskee, muuttuu tyyneksi eikä uhkaa viedä sinua mukanaan. Vesiraja alittaa suuaukon ja huulien pinnan, voit hengittää ja olla huoleti. Rakastaa, olla huoleti.
Mietit usein, kuka olet, mihin olet mennyt ja mihin olet menevä. Ollako sitä tässä vai toisaalla.
Mieli, se uhoo ajattelijan sisäänsä yhdellä haukulla.
Vesi laskee ja tyyntyy kyllä, kun annat vain kaiken olla, mennä ohitse, tulla lävitse.
Jonain päivänä olet mitä olet aina ollut. Löydät sen, mitä raivokkaasti etsit. Istu alas ja anna ajan mennä menojaan, päästä siitä irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti