Hänen tuoma ruusunsa hengittää vielä, se tahtoo säilyttää kauniin värinsä vaikka viileällä ikkunalaudalla.
Tänään mietin maailmani värejä, mitä ne olisivat, keitä ne olisivat. Hän olisi maailmani ruskea, kaunis ja vahva ruskeani. Hän, joka nyt avaa mieltänsä kuviksi meren toisella puolella. Tänään sataa, minä kaipaan häntä.
Minun maailmassani olen sininen. Sade on sininen. Suru on sininen. Unelmieni teekannu on sininen. Taivas on sininen. Minä olen aina sininen, aina ja joka päivä, myös säteillessäni onnen huipulla.
Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää.
Sananl. 14:13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti