Viime aikoina olen karannut iltaisin meren äärelle katsomaan niin kauas kuin silmät kantavat ja kuu heijastaa valoa. Miettinyt siellä sydämenasioita sekä ihaillut ja pelännyt merta samanaikaisesti.
Tänään olen vain valmistautunut huomiseen. Kirjoitellut muistiinpanoja. Tuntenut itseni tietämättömäksi asioista, joista minun kuuluisi tietää enemmän. Jotta pystyin lukemaan tietääkseni enemmän, kipaisin kaupassa ostamassa hyvää kolaa ja maalaislastuja.
Kämppikselleni sanoin, että tänään kaipaan naposteluuni myös hitusen estetiikkaa, muovikulho ei kelvannut missään nimessä. Mutta vanha hopeinen kakkumuotti sai hyväksyntäni, sopi kolan korkkiin. He näyttivät kuvan verran / hetken aikaa onnellisilta yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti