Karkasin kauemmaksi kotoa meren äärelle, jossa kahvi maistui normaalia paremmalta ja hiljaisuus tuntui iltaisin karmivalta.
Luin yhden kirjan, joka sisälsi surullisia lastentarinoita. Kirjoitin puoli sivua päiväkirjaa. Ihailin kauan kaihottuja ja upouusia kumisaappaitani. Katselin sisältäpäin merelle ja auringonlaskun valtaamaa taivasta. Mietin, kuka esittäisi minua oman elämäni elokuvassa.
Mutta mielenrauhaa en saanut. Enkä oikeastaan halunnutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti