Tänään olen itselleni ja ajatuksilleni avoin, rehellinen ja suora. Sanon ne kylmästi päin toistensa kasvoja.
Myönnän olevani itsekäs, jopa silloin, kun tekoni ovat hyviä. Joku minussa hakee aina omaa kakunpalastaan silloinkin, kun huolehdin toisten perään.
Senkin sanon, että rakastan ruusuja enemmän kuin mitään muuta. Valkoisia ja vaaleanpunaisia. Katselen nytkin ruusujani, kuuntelen La vie en rosea ja pistelen sen kautta kaikkia tunteita itsessäni.
Ehkä hulluutta on sekin, että ruususen elämä tuntuu syvemmällä sydämessä kuin mikään sotatarina vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti